MH-testin voit katsoa täältä ja arvostelun löydät täältä.

Lokakuun lopussa suuntasimme Fionan kanssa Ruotsiin paimennusleirille, jossa oli mahdollisuus myös paimennustaipumustestin suorittamiseen. Mukana oli myös Fionan isoveli Arwo sekä isä Warma Tiinan kanssa. Testi on vielä toistaiseksi epävirallinen, mutta Ruotsissa on kova yritys saada testille virallinen status. Fiona ja Arwo suoriutuivat mainiosti testistä. Fiona sai pistekeskiarvon 4,66 (max 5) ja Arwollekin hieno 4,0. Videota testistä ei valitettavasti ole, mutta tässä muutamia kuvia viikonlopulta:

Fiona treenaa pienessä aitauksessa.

 
Arwo odottaa vuoroaan.

 
Ann-Sofie ja Fionan isoäiti Ettra.

 
Tiina & Arwo toisena kouluttajana olleen Ulfin (Austi Min -kennel) kanssa.

 
Arwo testissä.

Ja Fiona testattavana.

 
Fionan kanssa poispäin ajoa isolla pellolla.

 
Fiona

Arwo ja lampaat

Arwo isolla laumalla.

Ewa kehui Fionaa hiomattomaksi timantiksi. Harmi vaan, että meillä on niin vähän aikaa ja mahdollisuuksia paimennukseen. Lisäksi omistaja on aika onneton tässä(kin) lajissa

 Agilitykin etenee pikkuhiljaa ja syksyllä käytiin yhdessä epävirallisessa kisassa… no siitä ei sen enempää Tässä kuitenkin lyhyt video perjantain treeneistä: tästä videoon

Suurkiitos Tiinalle kuvista ja matkaseurasta, Vickulas-kennelin Ann-Sofielle hienosta leiristä (Tack Ann-Sofie! Det var mycket trevligt vallhelg!), Pedulle MH-videosta sekä Suville agility-videosta!

Hyvää Joulun odotusta kaikille!

Mua alkoi ketuttaa, kun meidän agility harjoitukset ei etene lainkaan ja varsinkin kepit on ollut haasteelliset… no, mitähän sitä keksis? Katso itse…  me mitään verkkoja tarvita ja kevät hoitaa loput Tästä videoon!

Carmen vielä nukutusaineen vaikutuksessa

Rimpula loisti kuitenkin terveystutkimuksissa, kuten siskonsa Koodikin. Molemmille lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät ok (Koodin silmät tutkittu jo alkuvuodesta). Ei siis paremmat olisi voinut olla Samassa rytäkässä tutkittiin myös Carmenin silmät toistamiseen  ja tulos on sama kuin edelliselläkin kerralla eli ppm-rihmoja näkyy, mutta muuten ok. Halusin myös hieman taktikoida, kun kerran molempien silmät tutkittiin samaan aikaan niin en kertonut lääkärille edellisen kuvauksen tulosta Carmenin osalta. Kaikilla lääkäreillä ei kuulemma ole tapana merkata ppm-rihmoja, kun ei ilmeisesti ole periytyvä kelpiellä. No, tiedä häntä, mutta nyt voin olla lähes varma, että Fionalla ei rihmoja ole. Tuskin lääkäri olisi maininnut rihmat Carmenilla ja Fionalla ei.

Ajattelin jo etten mainitse asiaa lainkaan, mutta sanonpa nyt kuitenkin tämän verran: Sbcak:n foorumilla on käyty aika kiivastakin keskustelua siitä tulisiko kelpien rotukirja avata ja sitä kautta mahdollistaa ns. wörkkereiden pääsy rotuun. Hilskan Kaisa on tehnyt syyskokoukselle asiasta esityksen ja sen voi lukea täältä. Minulla on asiaan mielipide ja toivon pääseväni syyskokoukseen myös äänestämään. En aio vatvoa asiaa tässä sen enempää. Toivottavasti mahdollisimman moni yhdistyksen jäsen pääsee kuitenkin kokoukseen käyttämään äänivaltaansa.

Tässä velä lopuksi muutamia kuvia syksyltä:

Fiona “naatiskelee” syksystä vai olikohan sittenkin joku ihanan haiseva kohta

Tulihan sitä käytyä myös seuraamassa maailman huippujen agiliitoa.

Fiona 1v ja 3kk (Fiona: tylsäääää…onks pakko olla paikallaan….).

Carmen 7v 5kk (Carmen: no, no…missä ne namit viipyyy…???)

Plikka ja viehe

Kelpokiiturit: (vas.) Warma, Plikka, Aune ja Milo

2v. veljekset Rumo & Arwo

Team Placo: (vas) varakoira Carmen, Fiona, Rumo, Fria & Arwo

Roturacen jälkeen suuntasimme katsomaan Milan ja Warman pentuja. Pennut ovat ensi viikolla luovutusikäisiä ja aivan valtavan suloisia, vai kuinka? Kiitos Elina, että saimme tulla katsomaan pentuja!

Emä Mila 

Sunnuntai oli myös täynnä ohjelmaa, sillä matkustimme Savonlinnaan Savolinnan palveluskoirayhdistyksen järjestämään kolmen kisan tapahtumaan. Fiona osallistui Speedracen alle 50cm-sarjaan sekä Mätsäriin, Carmen agilityn maxi-kilpailevien sarjaan. Päivä alkoi Speedracella ja eilisestä viisastuneena en vienyt Fionaa aivan lähtölinjan eteen, vaan n. 10m siitä taaksepäin, jolloin Fionalla oli täysi vauhti ajan alkaessa. Tällä kertaa tosin käytössä oli käsiaika, joten täysin tarkkoja ei ajat ole. Fiona tykitti aikaan 6,64 (muistaakseni), joka riitti koko luokan (alle 50cm) voittoon. Carmenin ja Warman pentujen menestystä täydensi Arwo toisella sijallaan. Hyvä me Kelpiet pärjäsi muutenkin tosi hienosti ja taisi olla yleisin rotu tässä luokassa, vaikka kuuluttaja kuuluttikin rodun tosi harvinaiseksi.

Seuraavaksi pyörähdettiin Fionan kanssa mätsäri-kehässä hakemassa sininen nauha. No, eipä noi näyttelyt oikein  olekaan meidän juttu, mutta taas yksi harjoitus lisää Fionalle kehäkäyttäytymisestä. Sitten olikin Carmenin vuoro päästä tositoimiin. Kisaradan sai suorittaa kahdesti, joista parempi tulos jäisi voimaan. Ensimmäinen rata oli meiltä ihan kohtuullinen ja Carmen malttoi suorittaa suht kunnolla sen ainoan kontakti-esteenkin eli puomin. Tuloksena nolla (aikaa en tiedä, kun en vaivautunut hakemaan tuomarinsihteerin lappua). Toinen rata olikin sitten jotain aivan kamalaa. Carmen ei jaksanut yhtään. Hieman viitsi kiihdyttää suoralla ja etenkin puomilla, jotta jaksoi loikata alasmenokontaktin…argh…. Jossain välissä hypättiin joku aita väärinpäinkin ja tuloksena hyl. Eipä olisi kannattanut mennä toista rataa. Ensimmäisen radan tulos jäi kuitenkin voimaan ja sillä irtosi maxi-kilpailevien ykkössija.

Molemmille koirille kuitenkin sunnuntaina voitot ja muutenkin oli aivan mahtava viikonloppu, vaikka ohjaajan mielestä edelleen liian kuuma (n. +25C).

Sunnuntaina köröttelimme sitten Lappeenrantaan ja Fiona pääsi harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä mätsäriin. Kirjaimellisesti köröttelimme, sillä jostain syystä just silloin Mikkeli-Lappeenranta välille osui kaikenmaailman matkaajia. Oli asuntovaunuja, vanhoja volkkareita, vielä vanhempia “hippipakuja” yms. No, perille kuitenkin selvittiin ja ehdittiin vielä mukaan mätsäriinkin. Kehästä ei muuta tullut kuin kokemusta ja sininen nauha. Esiintymistä tarvitsee vielä treenata paljon. Myös velipoika Arwo oli näyttelyssä ja esiintyi oikein mallikkaasti saaden punaisen nauhan. Kyllä on komea poika tullut pikku Arwosta!

Arwo kehässä

Mätsärin jälkeen menimme Tiinan mökille, jossa koiruudet pääsivät juoksemaan ja vilvoittelemaan järveen. Lisäksi tein Tiinan innoittamana Fionalle myös lyhyen jäljen. Tosin jäljen teko meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun melkein astuin kyyn päälle. Kyy luikerteli pakoon ja mä hetken hengen vedon jälkeen tein jäljen hieman eri paikkaan. Fiona jäljesti ihan mukavasti, vaikkei montaa jälkeä ole metsässä vielä ajanutkaan.

Arwo juuri lähdössä uimaan

Vauhtia a´la Fiona & Woitto

Maanantaina sitten päättyi meidän agilityn kesätauko. Molempien koirien ryhmät on nyt tämän jakson ajan peräkkäin, joten tällä helteellä kolmen tunnin agilitysatsi on melkoinen koetus ohjaajalle. Toivottavasti ensi viikolla on jo viileämpää… Tiistaina vietettiin huilipäivää ja keskiviikona suunnattiin taas hallille, jossa ohjelmassa P-Hau Cup. Carmen pääsi tykittämään kaksi rataa. Ykkösluokkalaisten rata otettiin treeniratana, jossa palkkasin Carmenin kontakteilla. Toinen kakkos-kolmosten rata sitten virallisemmin.

Ensimmäisellä radalla A-este oli neljäntenä ja Carmen oli kuin olisi pullosta päästetty helteestä huolimatta. Osui kyllä A:n kontakteille, mutta ei tietoakaan siitä, mitä ollaan treenattu…arghh… Ei muuta kuin A-este uudelleen ja nyt Carmenkin muisti mitä piti tehdä. Muut kontaktit (puomi + A uudelleen) sujuivatkin hyvin ja kokonaisuudessaan rata oli ihan kohtuullinen. Sitten se toinen rata… voi, että kun mä muistaisin aina ohjata huolella! Jo kolmannelle aidalle ohjasin Carmenin niin huonossa kulmassa, että hypätessään Carmen ajautui ihan riman toiseen laitaan ja osui hieman siivekkeeseen. Aita tietysti kaatui ja meille vitonen. Kontaktit otettiin kaikki, mutta jotenkin ne ei olleet niin hyviä kuin haluaisin…puuttuu sellainen napakkuus. Tuloksena radalta kuitenkin vain tuo 5 ja ykkössija. Kaipa siihen täytyy ihan kohtuullisen tyytyväinen olla.

Nyt saisi kuitenkin helteet jo hieman hellittää, sillä huomenna alkaa LOMA! Lomalle on suunniteltuna kaikkea mukavaa, mutta siitä sitten myöhemmin. Huh! Mikäs kirjoitusripuli muhun nyt iski… eihän näin pitkät tarinat ole lainkaan mun tapaista

Vesipeto Koodi

Fionakin erehtyi juoksemaan veteen

Fiona huilaa

Tää oli pakko laittaa…tästä tulee päänsärky

Fiona & Rode 4kk: